Maanantaina duunin jälkeen poteen hienoa säätä Mustavuoreen. Setit napakassa kunnossa, mutta rinteet oli kyllä sopivan tiukassa. Aurinko paisteli hienosti!
Jotenkin oudosti polvet ruvennu taas kipeytyyn. Voi hyvinkin olla, että nämäkin laskumäärät rupee mulla jo vaikuttaan, vaikka kohtuullisesti tuleekin reenattua ja jumppailtua jalkoja salilla. Vanhuus ei tule yksin... Vaan kyllä tossa on huomannu ku pitäny lautatunteja ja oikeen vääntää demoja asiakkaille, niin kyllä jaloissa tuntuu muutenkin päivän päätteeks, tai oikeestaan vasta seuraavana päivänä on jalat kohtuu puhki. Tavallaan yllättäny miten rankkaa lihaksille toin opettaminen on, vaikka muuten yyber rentoo hommaa onkin. Kaikkihan vaikuttaa kaikkeen, stanssi leveys ja siteiden kulmat, laskuasento, haipäkin forward lean jne jne. Pitääkin välillä laskee switchinä ja aikojen saatossa oon stanssin leveyttäkin kaventanu ja samoin siteiden kulmia muuttanu.
Bläkirin parkki oli ihan hyvän näkönen. En vaan oikeen ikinä totu nopeesti uusiin hyndiin tai reileihin. Rukallakin menee aina pari päivää, että pääsee sinuiks parkin kanssa. Lieko kaikilla, vai oonko vaan nössö, tekosyitä vaan, vai liian vanha.
 |
| parkkia |
 |
| rinne |
 |
| katse horisonttiin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti