66. Herwoodin alpit

Mun suomilaskukausi taisi loppua nyt tähän tiistaihin Hervannan pikku kukkulalla. Opparin ja koulusta valmistumisen kanssa on sen verran kiirettä, ettei enää ehi edes Rukalle wappulounaalle tahi Levi campille tai minnekkään muualle tässä keväällä. Laskemisen ja reissaamisen takia toi koulu on venyny vuosilla tai ainakin se on ollu aina hyvä tekosyy olla menemättä kouluu, paikkaan jossa en yhtään viihdy. Fiksu olis varmaan hoitanu koulun nopeesti alta pois, mutten minä. Noo mitä noista, en edelleenkään tiedä mitä isona haluan tehdä. Mutta kuitenkin kokonaisuudessaan tämä kausi on ollu hyvä kaikesta huolimatta. Päässy reissaankin jonkin verran pohjoseen ja vielä kesällä Norjaan laskeen puolekstoista viikos. Stoked! Jonkin verran joutunu yksin taas laskeen, mutta onhan tässä tullu myös uusia kavereita, opittu uusia juttuja, ja jaettu laskemisen iloa myös sitä haluaville. Ja tietty vietetty ystävien kanssa hyviä hetkiä lautaillessa ja sen varjolla!

Viimosina laskuina oli parit bäkki ykköset, metukkaa, bounattua indyä, mutee ja stalea. plus pari eurocarvinkia!

Niin ja tämmöseen kuntoon laudan pohja menee tai saattaa mennä keväällä jos rinteiden lumi on kovin likaista. Pohjan putsaus pesemällä (saippualla) ja lämpimällä vedellä ja sitten kuumavahalla vahan ollessa lämmintä siiklaamalla. Saadaan rasvat, öljyt ja muut liat pois pohjasta luistoa haittaamasta. Ei saa käyttää voiteen poisto ainetta, pohja kuivuu aivan turhaan, eikä saa jättää putsaamattomana odottamaan ensi kautta.