maanantai 16. joulukuuta 2013

Talvi on täällä!

Laskukausikin saatu aluilleen, vaihtelevista säistä huolimatta. Tänä vuonna ei lähetty hakeen lunta pohjosesta vaan odoteltiin, että paikalliset mäet aukeaa.

Meidän kausi alko itsenäisyyspäiväviikonloppuna Mustavaarassa. Siellä oli auki yks rinne, jossa muutamia pressejä ja pari reiliä. Rinteen kunto oli alkukausimaisesti rakeinen ja osin jäinen, johtuen välillä lämpötilan käynneistä plussapuolella. Uuteen lautaan, Echelon Rounds, tutustuminen alko ihan hyvin. Aika sikaasäkissä ostettiin, mutta aina tykänny vähän erikoisemmista laudoista. Echelon on periny Omaticilta laudanpohjan poikkiprofiilin muodon ja ajatuksen, sitä hieman viilaten. Pientä kritiikkiä ja kyselyä laitoin laudan pohjasta ja tuotantotoleransseista, koska näissä asioissa tarkkana, en ihan ollut tyytyväinen pohjan tuotantolaatuu. Lupasivat tutkia asia, lähetin heille vielä kuvia kun halusivat nähä kuvia ongelma paikoista. Saapi nähän mitä ameriikan poijjaat meinaa.

perse..

Pohjois-Karjala Mustavaaran huipulta

Echelon Rounds

Hyvä profiili ja kivasti korkeuseroa - kuitenkin.


Kahden päivät jatkot, laskemisen merkeissä oli 13.-15.12 Kolilla hiihtokoulun alppilumileirillä. Pääsi tutustuun niin alppihiihtoon, kuin myös uusiin työkavereihin. Meininki oli kaiken kaikkiaan leppoista ja kuten yleensä suurin osa oli suksi-ihmisiä, ja jopa osin oli yllättävää vähättelyä lautailua kohtaan havaittavissa. No kukin tyylillään, mutta silti teki mieli heittäytyä puolustuskannalle. No nousin tilanteen yläpuolelle ja ajattelutasolle, että sitä pelätään mitä ei tunneta. Katsotaan tilannetta talven lautaleirillä - jonne ennakko tulijoita olisi vain 9kpl... verrattaen suksikurssin +40 henkilöön.


Kolin lumetusta maisemassa

Pielinen horisontissa

jyrkempää kuin Levi Black

Aamuaurinko!

Koulutusta. Huomaa videon kuva screenillä! oldschool!

Hotlan aamupalalla - suklaaputous..

Kovin ovat ihmiset kotiseuturakkaita ja sitä puolustetaan viimeiseen asti. Kolilla on kuulemma parhaat rinteet("piste"). Mun mielestä rinteitä ei kuulu arvostella tai vertailla. Kaikissa paikoissa on omat helmensä ja asiat joista ei niin pidä. Kolilla on jyrkkää ja todella kumpuilevaa rinnettä, rinteitä on tosin vain muutamia ja niistäkin vain pari on valaistu. Vauhdikkaille ja sporttisille rinnelaskijoille oiva paikka jne jne..

Tästä kuitenkin ajatuksena heräsi, että onko vain ne paikat hyviä, mitkä tunnet ja tiedät hyvin. Kaikkihan tekevätkin ennemmin sellaista missä ovat hyviä, kuin sellaista missä ovat huonoja ja asian tekeminen on tuskaista tai hankalaa. Esimerkiksi minusta Sappeen parkit ovat usein hyvässä kunnossa ja suorituspaikat on hyvin toteutettuja jne. mutta esimerkiksi usein olen kuullut, että pääkaupunkiseudulta tulleiden mielestä Sappeen parkeissa "ei ole mitään vedettävää". Ainahan se ottaa aikaa, että tottuu johonkin uuteen ja pääsee sen asian sisälle. Mutta onko luovuus kadonnut, vai onko vanhat kaavat(esim. hyndät,reilit,temput) niin syvällä, että yhden muuttujan muuttuminen vie halun tehdä asioita joista pitää. Eikö muuttuneet tilanteet ole rikkautta, tapa oppia uutta, luoda, soveltaa... Asioihin ja tilanteisiin pitää sopeutua tiettyyn pisteeseen asti.

Tässä lyhyenä pohdiskeluna ajatusta, mitä olen miettinyt. Tärkeimpänä kuitenkin, että on laskettu niin laudalla kuin suksilla ja vieläpä kahdessa itselle entuudestaa uudessa laskupaikassa! Kolme päivää alla À la alamäki!