Laskukausikin saatu aluilleen, vaihtelevista säistä huolimatta. Tänä vuonna ei lähetty hakeen lunta pohjosesta vaan odoteltiin, että paikalliset mäet aukeaa.
Meidän kausi alko itsenäisyyspäiväviikonloppuna Mustavaarassa. Siellä
oli auki yks rinne, jossa muutamia pressejä ja pari reiliä. Rinteen
kunto oli alkukausimaisesti rakeinen ja osin jäinen, johtuen välillä
lämpötilan käynneistä plussapuolella. Uuteen lautaan, Echelon Rounds,
tutustuminen alko ihan hyvin. Aika sikaasäkissä ostettiin, mutta aina
tykänny vähän erikoisemmista laudoista. Echelon on periny Omaticilta
laudanpohjan poikkiprofiilin muodon ja ajatuksen, sitä hieman viilaten.
Pientä kritiikkiä ja kyselyä laitoin laudan pohjasta ja
tuotantotoleransseista, koska näissä asioissa tarkkana, en ihan ollut
tyytyväinen pohjan tuotantolaatuu. Lupasivat tutkia asia, lähetin heille
vielä kuvia kun halusivat nähä kuvia ongelma paikoista. Saapi nähän
mitä ameriikan poijjaat meinaa.
 |
| perse.. |
 |
| Pohjois-Karjala Mustavaaran huipulta |
 |
| Echelon Rounds |
 |
| Hyvä profiili ja kivasti korkeuseroa - kuitenkin. |
Kahden päivät jatkot, laskemisen merkeissä oli 13.-15.12 Kolilla
hiihtokoulun alppilumileirillä. Pääsi tutustuun niin alppihiihtoon, kuin
myös uusiin työkavereihin. Meininki oli kaiken kaikkiaan leppoista ja kuten yleensä
suurin osa oli suksi-ihmisiä, ja jopa osin oli yllättävää vähättelyä
lautailua kohtaan havaittavissa. No kukin tyylillään, mutta silti teki
mieli heittäytyä puolustuskannalle. No nousin tilanteen yläpuolelle ja
ajattelutasolle, että sitä pelätään mitä ei tunneta. Katsotaan
tilannetta talven lautaleirillä - jonne ennakko tulijoita olisi vain
9kpl... verrattaen suksikurssin +40 henkilöön.
 |
| Kolin lumetusta maisemassa |
 |
| Pielinen horisontissa |
 |
| jyrkempää kuin Levi Black |
 |
| Aamuaurinko! |
 |
| Koulutusta. Huomaa videon kuva screenillä! oldschool! |
 |
| Hotlan aamupalalla - suklaaputous.. |
Kovin ovat ihmiset kotiseuturakkaita ja sitä puolustetaan viimeiseen asti. Kolilla on kuulemma parhaat rinteet("piste"). Mun mielestä rinteitä ei kuulu arvostella tai vertailla. Kaikissa paikoissa on omat helmensä ja asiat joista ei niin pidä. Kolilla on jyrkkää ja todella kumpuilevaa rinnettä, rinteitä on tosin vain muutamia ja niistäkin vain pari on valaistu. Vauhdikkaille ja sporttisille rinnelaskijoille oiva paikka jne jne..
Tästä kuitenkin ajatuksena heräsi, että onko vain ne paikat hyviä, mitkä tunnet ja tiedät hyvin. Kaikkihan tekevätkin ennemmin sellaista missä ovat hyviä, kuin sellaista missä ovat huonoja ja asian tekeminen on tuskaista tai hankalaa. Esimerkiksi minusta Sappeen parkit ovat usein hyvässä kunnossa ja suorituspaikat on hyvin toteutettuja jne. mutta esimerkiksi usein olen kuullut, että pääkaupunkiseudulta tulleiden mielestä Sappeen parkeissa "ei ole mitään vedettävää". Ainahan se ottaa aikaa, että tottuu johonkin uuteen ja pääsee sen asian sisälle. Mutta onko luovuus kadonnut, vai onko vanhat kaavat(esim. hyndät,reilit,temput) niin syvällä, että yhden muuttujan muuttuminen vie halun tehdä asioita joista pitää. Eikö muuttuneet tilanteet ole rikkautta, tapa oppia uutta, luoda, soveltaa... Asioihin ja tilanteisiin pitää sopeutua tiettyyn pisteeseen asti.
Tässä lyhyenä pohdiskeluna ajatusta, mitä olen miettinyt. Tärkeimpänä kuitenkin, että on laskettu niin laudalla kuin suksilla ja vieläpä kahdessa itselle entuudestaa uudessa laskupaikassa! Kolme päivää alla
À la alamäki!
